Ilmajoen musiikkijuhlat - Blogi

22.05.2019

Perttu Kivilaakso ja Apocalypse-oratorio

Perttu Kivilaakso ja Apocalypse-oratorio

Ilmestyksenomainen ilta Apocalyptican sellistin kanssa

Mitä siitä seuraa, kun annetaan sello(hevi)taituri Perttu Kivilaaksolle vapaat kädet suunnitella konsertti? Ainakin eeppisiin mittasuhteisiin paisuneita ideoita ja jotain suurta, uutta ja mahtavaa.

Perttu Kivilaakso on monipuolisen uransa myötä päässyt ”leikkimään niin rocktähteä kuin oopperasäveltäjää.” Tämä kaikki on tuonut hänelle itsevarmuutta ja rohkeutta muusikkona.

-    Olen aina kiinnostunut laajentamaan kaikenlaisia ilmaisun mahdollisuuksia. Haluan haastaa itseni, rikkoa omat rajani ja etsiä aina jotain, mitä en ole vielä musiikin parissa kokenut.

Tämän voi huomata myös Musiikkijuhlille suunnitellusta konsertista, joka tuo niin Pertun kuin kuulijatkin ennen kokemattoman musiikkielämyksen äärelle.

-    Tässä annettiin niin vapaat kädet ideoinnille, että halusin innoissani kehitellä jotain todella päräyttävää! Haluan antaa ihmisille elämyksen, jossa he kokevat saaneensa jotain tuttua uudella tavalla esitettynä, ja vastaavasti kokeneensa jotain uutta, raikasta, joka voi saada heidän mielenkiintonsa syttymään erilaisia musiikkityylejä kohtaan.

Pertulle oli alusta lähtien selvää, että ”päräyttävä” ilta vaatii uuden sävellystyön. Niinpä hän alkoi säveltää kaksoiskonserttoa hänelle ja Linda Lampeniukselle, he kun ovat molemmat sähköistäneet instrumenttinsa ja tehneet monenlaista eri musiikkia.

-    Tässä kohtaa mopo lähti kuitenkin käsistä. Mitä syvemmälle sukelsin musiikkiin, sitä vahvemmin sen muoto ja merkitys alkoivat muuttua. Tarvitsin tekstiä ja enemmän elementtejä saadakseni kaiken kerrottua.
Lopputuloksena syntyi uusi, massiivinen teos: Apocalypse-oratorio.

Matka maailmanlopun myllerryksessä

Ihmiskunnan tila, universumi, maailmanloppu, uudet alut, syntymä, rakkaus, sota ja kuolema, ovat teemoja, jotka soivat Apocalypse-oratoriossa. Ilmestyskirja sekä Danten Jumalainen näytelmä ovat antaneet kehykset tarinalle, joka kertoo Naisen ja Miehen matkasta metaforisen ja konkreettisen maailmanlopun myllerryksessä.

Tunnin mittainen, viisiosainen oratorio on sävelletty neljälle solistille ja orkesterille. Sopraano Mari Palo ja tenori Markus Nykänen laulavat oratorion Naisen ja Miehen roolit.  Kivilaakso ja Lampenius vastaavat soolosello- ja sooloviuluosuuksista.

-    Soolosello ja sooloviulu ovat eräänlainen sanaton sielunääni, joiden tekstuuri osaltaan kuljettaa tarinaa ja johdattelee Miestä ja Naista heidän matkallaan.

Orkesterina toimii Vantaan Viihdeorkesteri Ensemble Apocalyptican rumpali Mikko Sirénillä vahvistettuna. Teoksen tarpeiden mukaan orkesterista löytyvät niin klassiset kuin sähköistetyt soundit.

-    Tämä teos on paikoitellen soittajille hyvin haastava, niin rytmisesti kuin teknisesti. Onneksi orkesterista löytyvät Suomen parhaat muusikot, joten pääsen todella nautiskelemaan tämän tekemisestä!

Draamaa, romantiikkaa ja riffejä

Teoksessa kuuluu Pertun rakkaus suurta draamaa, suuria tunteita ja romantiikkaa kohtaan.

-    Ajoittain olemme täysin italialaisen oopperan parissa, kun taas toisissa kohdin käytän vahvasti ohjelmoitua elektronista konesoundia. Paahdetaan siinä jonkin verran myös säröt päällä heviriffejä, Perttu vakuuttaa.

Heviriffeistä huolimatta Perttu luonnehtii teostaan kokeelliseksi klassiseksi musiikiksi, jossa perinteet yhdistyvät moderniin teknologiaan.

-    Haluaisin uskoa, että tämänkaltaista hybridiä, mitä oratorioni edustaa, ei ole vielä kuultu. Se on yhtä tärkeä niin klassiselle- kuin rock-kuulijallekin.

Sävellystyötä tehdessään Perttu on luottanut omaan liikutusmittariinsa.

-    Mikäli olen itse vaikuttunut musiikista, jota löydän sisältäni sitä etsiessä, tiedän olevani oikeilla jäljillä. Silloin se ei jätä myöskään kuulijaa kylmäksi.

Hän tunnustaakin itkeneensä useampaan otteeseen oratoriota tehdessään.

-    Olen mielestäni päässyt paikoitellen sellaisen kauneuden äärelle, että itseäni se ainakin liikuttaa.

Soittoa rakkauden liekillä

Perttu valitsi soittimekseen sellon isänsä jalanjäljissä. Hän ehti soittaa seitsemän vuotta Helsingin Kaupunginorkesterissa samassa pultissa isänsä kanssa ennen kuin Apocalyptica ja kiertue-elämä tempasivat mukaansa.

-    Nykyään veivaan hieman eri kuvioissa, mutta samalla liekillä.

Lapsuudenkesät hän vietti Savonlinnan Oopperajuhlilla.

-    Sieltä minun rakkaus musiikkia ja erityisesti oopperaa kohtaan syntyi.

Perttu pyrkii pitämään kalenterissaan aina tilaa myös klassisille konserteille.

-    En voisi elää ilman niitä. Rakastan musiikkia ja soittamista!

Konsertin alkupuolella Perttu haluaa esitellä omaa sielunmaisemaansa, musiikillista identiteettiään ja ennen kaikkea musiikkia, jota hän on elämässään rakastanut.

-    Läpileikkauksessa kuullaan monen eri genren edustajia. Kuulemme varmasti Verdiä, Bachia ja muuta klassista. Tietenkin myös rockia, eikä pidä unohtaa Metallicaa.

Perttu kertoo rakastavansa ohjelmistoja, joissa voi yrittää osoittaa ihmisille, että kaikki musiikki voi puhutella monella tavalla, jos niille antaa mahdollisuuden.

-    Lopulta kaikessa on kyse samoista aineksista: rytmistä, melodiasta ja tunteesta, joka musiikista välittyy.

 

Teksti: Jenni Liikaoja